Kun kävelet parkkipaikalta alas
kalastajakylään, unohdat arjen
kiireet ja huolet kuin taikaiskusta.
Tunnet olevasi kuin herrankukkarossa.
Silmäsi näkevät kymmeniä puisia
rakennuksia tiiviisti kiinni toisissaan.
Pärevalaisimet, halkopinot, maja puussa,
näkötorni, turvekattoja. Tässä vaiheessa
olet jo vakuuttunut, että tulossa on
jotain aivan erityistä ja merkittävää.
Korvasi kuulevat meren ja sen asukkaiden
keväiset äänet. Luonto on karistanut
talven harteiltaan ja näyttää esimerkillään
miten nopeasti kaikki voikaan muuttua.
Nenäsi nuuhkaisee.
Savusaunasta ja keittiöstä
leijuvat tuoksut kutittelevat
sieraimiasi.
Huomaat, kuinka verenpaineesi laskee
ja tunnet stressin poistuvan mielestäsi.
Tiedät ... tästä on tuleva mitä innostavin,
antoisin ja rentouttavin vierailu ja olotila.
Nyt vasta huomaat, että ympärilläsi on muitakin.
Nokipannukahvia mukistasi nauttien tunnet olevasi
juuri siellä missä pitääkin. Tilaisuus voi alkaa.